37
1 Julistukseni vetoaa niihin, jotka rivistöinä ulos marssivat,
2 sekä niihin, jotka mielenlujuudella itsensä hillitsevät
3 ja niihin, jotka (Koraania) julkilukevat Jumalaa muistaen,
4 totisesti Jumalanne on ainoa Jumala,
5 taivaiden ja maan Herra sekä kaiken, mikä niiden välisessä avaruudessa on, niidenkin maanäärien Herra, joista päivä nousee.
6 Me olemme koristanut lähimmän taivaan laen tähdillä,
7 ja suoja on asetettu jokaista kapinallista henkeä vastaan.
8 He eivät siedä (muslimien) seurakunnan rukoilemista eivätkä eri tahoilta tulevia arvosteluja,
9 vaan he joutuvat ankaran rangaistuksen alaisiksi,
10 ja jos kenen heistä onnistuu harhauttaa joitakuita pois, valaisee kirkas (profeetan viisauden) leimahdus hänen työnsä jäljet.
11 Vaatikaa heitä vastaamaan, hekö vankemmin ovat luotuja vai ne, jotka Me olemme luonut. Totisesti Me loimme (omamme) vahvasta aineesta.
12 Ihmeeksesi he vain pilkkaavat sinua
13 ja varoittavista muistutuksista he eivät välitä,
14 nähdessään tunnusmerkin he yllyttävät toinen toistaan ivaan
15 sanoen: »Eihän tämä ole muuta kuin ilmeistä noituutta.
16 Pitäisikö uskoa siihenkin, että kuoltuamme ja luiksi sekä tomuksi muututtuamme meidät muka varmasti eloon herätetään,
17 vieläpä muka muinaiset esi-isämmekin?»
18 Sano: Aivan niin, ja hylkiöiksi silloin joudutte
19 ja, katso, saatte osaksenne kirouksen.
20 Silloin voihkitte: »Voi meitä! Tämä on pahan palkkamme päivä! »
21 Totisesti onkin tämä tuomionpäivä, jota te valheeksi väititte.
22 Kootkaa yhteen vääryyttä harjoittaneet ja heidän kumppaninsa sekä kaikki ne, joita he palvelivat
23 Jumalan vertaisina, ja viekää heidät helvetin tielle,
24 mutta pysäyttäkää heidät, sillä heiltä kysytään:
25 »Miksi ette nyt auta toisianne?»
26 Kyllä he sinä päivänä alistuvat
27 ja jotkut heistä lähestyvät toisia kysellen toinen toiseltaan
28 ja sanovat: »Tehän aikanaan tulitte luoksemme oikeauskoisina.»
29 Toiset vastaavat: »Ei, te ette olleet uskovaisia,
30 eikä meillä ollut teidän suhteenne valtaa, sillä te olitte kuritonta väkeä.
31 Nyt on Herramme tuomio langennut meille ja saamme totisesti maistaa rangaistusta,
32 sillä saatoimmehan me teidät harhaan, kun itse olimme harhassa.»
33 Näin joutuvat he sinä päivänä osallisiksi rangaistuksesta.
34 Niin me totisesti menettelemme väärintekijäin suhteen.
35 Totisesti he olivat pöyhkeitä, kun heille sanottiin: »Ei ole muita jumalia kuin Jumala.»
36 Ja he sanovat: »Meidänkö todella pitäisi luopua jumalistamme mielipuolen runoilijan tähden?»
37 Sano: »Ei, hän toi mukanaan totuuden ja vahvisti entisten sananjulistajien sanat.»
38 Nyt saatte totisesti maistaa tuskallista rangaistusta,
39 eikä teitä tällöin muusta rangaista kuin omista teoistanne.
40 Toisin on Jumalan palvelijain, puhdistettujen, laita.
41 Heille annetaan luvattu osansa,
42 he nauttivat hyvien töittensä hedelmiä ja heidät korotetaan kunniaan,
43 autuuden tarhoissa
44 he istuvat kunniaistuimilla, katsoen toistensa kasvoihin,
45 ja malja pannaan kiertämään kädestä käteen täynnä raikkainta lähdevettä,
46 kirkasta, ihanaa nautittavaksi.
47 Siinä ei ole sameutta eikä se heiltä ehdy.
48 Ja heidän seurassaan on oleva neitsyitä, jotka siveydessään hillitsevät kauniiden silmiensä katseet
49 kuin olisivat heidän silmänsä hellästi varjeltavia linnun munia.
50 He tekevät toisilleen kysymyksiä.
51 Joku heidän joukostaan sanoo: »Totisesti, olihan minulla ystävä,
52 joka minulta kyseli: ´Kuulutko sinäkin niihin, jotka uskovat sen todeksi?
53 Viedäänkö meidät todellakin tuomiolle sitten, kun olemme kuolleet ja muuttuneet luiksi ja tomuksi?´»
54 Ja puhuva jatkaa: »Katso alas!»
55 Ja tämä katsoo alas ja näkee ystävänsä keskellä helvettiä.
56 Ja hän huudahtaa: »Jumalan nimessä, vähällä olit saattaa minut turmioon,
57 sillä ellei Jumala olisi armahtanut laupeudessaan, olisin varmasti joutunut kadotettujen joukkoon.
58 Eikö meidän siis todellakaan tarvitse kuolla
59 kuin kerran ja eikö meitä kuriteta?
60 Totisesti tämä on ylin autuus.
61 Tällaisen saavuttamiseksi antakaamme kaikkien ponnistella.
62 Eikö olekin tämä osa parempi kuin niiden, jotka saavat ravintonsa Zakkuum-puusta?»
63 Tämän Me olemme totisesti tehnyt koettelemukseksi väärintekijöille,
64 puun, joka kasvaa helvetin pohjasta,
65 ja sen hedelmät ovat kuin käärmeiden päät.
66 Tästä puusta he totisesti saavat syödä ja vatsansa täyttää,
67 ja yhtä varmasti saavat he sen jälkeen juoda kiehuvaa vettä
68 ja sitten palata taas helvettiin.
69 Totisesti he aikanaan huomasivat esi~isiensä kulkevan harhaan
70 ja riensivät kuitenkin seuraamaan heidän jälkiään.
71 Useimmat sukupolvet ennen heitä kulkivat harhaan,
72 ja Me kuitenkin lähetimme varoittajia heidän keskuuteensa.
73 Mutta katsokaa, mikä loppu oli varoitusten saajilla
74 paitsi Jumalan vilpittömillä palvelijoilla heidän keskuudessaan.
75 Nooa huusi Meitä avukseen ja koki, kuinka Me rukouksiin vastaamme.
76 Me vapahdimme hänet seuralaisineen valtavasta hävityksestä
77 tehden hänen jälkeläisistään suvun jatkajia.
78 Me ikuistimme hänen maineensa myöhemmissä sukupolvissa,
79 rauha olkoon Nooalle kaikissa heimoissa.
80 Näin Me totisesti palkitsemme hyvää tekeviä.
81 Hän oli totisesti uskollinen palvelijamme.
82 Muut me hukutimme veteen.
83 Aabraham kuului totisesti Nooan jälkeläisiin.
84 Hän lähestyi Herraansa puhtain sydämin
85 ja sitten puhui isälleen sekä heimolleen: »Ketä palvelette?
86 Itseännekö tahdotte pettää väärillä jumalilla?
87 Mikä on ajatuksenne kaikkien maailmojen valtiaasta?»
88 Sitten hän katsoi tähtiin
89 ja sanoi: »En voi sietää teidän tähtienpalvontaanne.»
90 Silloin he käänsivät selkänsä ja poistuivat hänen luotaan.
91 Ja hän salaa lähestyi heidän epäjumaliaan ivaten niitä: »Ettekö syödäkään taida?
92 Miksi ette puhu?»
93 Sitten hän hiipi niiden kimppuun ja iski niitä oikealla kädellään.
94 Tällöin hänen heimolaisensa kiireesti lähestyivät häntä
95 ja hän sanoi: »Sellaisiako te jumalinanne palvelette, jotka itse olette veistäneet?
96 Jumalahan on luonut teidät ja teidän tekeleenne.»
97 Nämä sanoivat: »Pystyttäkäämme hänelle paalu ja heittäkäämme hänet tuleen!»
98 Ja he alkoivat vainota häntä, mutta Me pidimme heidät alallaan.
99 Ja Aabraham sanoi: »Minä pakenen Herrani tykö, sillä Hän ei minua jätä.
100 Herra, anna minulle hyvän asian jatkaja!»
101 Ja Me annoimme lupauksen pojasta, jolla on kärsivällisyyttä.
102 Mutta kun tämä varttui ja kykeni auttamaan häntä, sanoi hän: »Poikani, olen totisesti unessa saanut käskyn uhrata sinut, mikä on ajatuksesi siitä?» Tämä sanoi: »Oi isäni, tee saamasi käskyn mukaan; jos niin on Jumalan tahto, tulet havaitsemaan minut kärsivälliseksi.»
103 Kun he nyt kumpikin alistuivat ja isä heitti pojan maahan kasvoilleen,
104 kutsuimme Me häntä nimeltä sanoen: »Aabraham!
105 Olet antanut unesi käydä toteen, ja Me varmasti palkitsemme niitä, jotka hyvää tekevät.»
106 Tämä oli totisesti ilmeinen koetus.
107 Ja Me annoimme hänelle lunastuksen arvokkaalla sijaisuhrilla.
108 Ja Me ikuistimme hänen maineensa jälkipolvissa näillä sanoilla:
109 »Rauha olkoon Aabrahamille!»
110 Näin palkitsemme Me hyvää tekevät.
111 Hän oli todella Meidän uskollinen palvelijamme.
112 Ja Me annoimme hänelle hyvän lupauksen Iisakista, josta oli tuleva profeetta Jumalaa pelkääväisille.
113 Ja Me annoimme siunauksemme vuotaa hänelle sekä Iisakille. Ja heidän jälkeläisissään on sellaisia, jotka hyvää tekevät, mutta myöskin sellaisia, jotka ilmeisesti vahingoittavat omaa sieluaan.
114 Me ulotimme tosisuosiomme myös Moosekseen ja Aaroniin
115 ja pelastimme heidät ja heidän kansansa suuresta tuhosta
116 ja autoimme heitä pääsemään voitolle
117 sekä annoimme heille molemmille Kirjan, joka saattoi asiat selvyyteen.
118 Myös johdatimme heidät oikealle tielle
119 ja siunasimme heidän nimensä jälkipolvissa näillä sanoilla:
120 »Rauha olkoon Moosekselle ja Aaronille!»
121 Näin Me palkitsemme hyvää tekevät.
122 Totisesti he kumpikin olivat uskollisia palvelijoitamme.
123 Myös Elias totisesti kuului sanamme julistajiin.
124 Hän sanoi kansalleen: »Kuinka ette karta pahaa?
125 Kuinka saatattekin huutaa Baalia avuksenne ja hyljätä ylhäisen Luojanne,
126 Jumalan, joka on Herranne ja esi-isienne Herra ammoisista ajoista.
127 Mutta he kutsuivat häntä pimittäjäksi, ja siitä syystä heitä varmasti kuritetaan,
128 ei kuitenkaan Jumalaa pelkääväisiä, puhdistuneita, heidän keskuudessaan.
129 Ja Me siunasimme hänen nimensä jälkipolvissa näillä sanoilla:
130 »Rauha olkoon Eliaalle!»
131 Tällä tavoin palkitsemme Me hyvää tekeviä.
132 Totisesti hän kuului uskollisiin palvelijoihimme.
133 Samoin Loot oli totinen sanamme julistaja.
134 Kun Me pelastimme hänen sukunsa, kaikki
135 paitsi vanhan vaimon, joka kuului viivyttelijöihin,
136 tuhosimme Me toiset.
137 Varmaan olette (heidän tuhonsa paikkojen ohi matkustaneet aamuisin
138 tai iltaisin. Ettekö siis ota niistä vaaria?
139 Joona myös oli totisesti sananjulistaja.
140 Kun hän pakeni lastattuun laivaan,
141 sai hän heidän kanssaan kokea merihätää ja joutui mereen heitetyksi.
142 Mutta kala nieli hänet, kun hän oli veden vallassa.
143 Ja ellei hän olisi kuulunut niihin, jotka Meitä ylistävät,
144 hän olisi jäänyt sen vatsaan yhteiseen ylösnousemukseen asti.
145 Mutta Me heitimme hänet merestä autiolle rannalle, ja hän oli sairas.
146 Ja Me annoimme kurpitsan kasvaa hänen autiolle paikalleen
147 sekä lähetimme hänet sataantuhanteen nousevan kansan luo, joka eli irstaasti,
148 ja he tulivat uskoon, minkä tähden Me myönsimme heille armonaikaa.
149 Kysy nyt heiltä, Muhammed, onko Herrallasi tyttäriä siten kuin heillä on poikia,
150 tai loimmeko Me heidän silmiensä nähden enkelit naisiksi?
151 Tietysti on pelkkää heidän omaa valhettaan, kun he väittävät,
152 että Jumala muka on synnyttänyt lapsia. Totisesti he ovat valehtelijoita!
153 Ja Hänkö olisi itselleen valinnut tyttäriä mieluummin kuin poikia?
154 Miten on teidän laitanne? Kuinka voittekaan tuollaista itseksenne päätellä?
155 Ettekö ota totuutta huomioon?
156 Vai onko teillä selvä todistus?
157 Esittäkää sitten kirjoituksenne, jos olette tosissanne.
158 Vielä väittivät he Jumalan olevan sukua dzinnien kanssa, vaikka itse dzinnit tietävät varmasti saavansa rangaistuksen.
159 Kunnia olkoon Jumalalle! Hän on kaukana kaikesta, mitä he Hänestä väittävät,
160 eivät kuitenkaan vilpittömät palvelijat.
161 Sillä te, jotka tiedätte, ketä palvelette,
162 ette saata johdattaa ketään tottelemattomuuteen Häntä vastaan,
163 paitsi helvettiin menossa olevia.
164 Ei meissä muslimeissa ole ketään, jolla ei olisi määrättyä paikkaansa,
165 olemmehan totisesti niitä, jotka rivistöinä ulos marssivat,
166 ja niitä, jotka Jumalan kunniaa julistavat.
167 Totisesti heillä oli tapana sanoa:
168 »Jospa olisitte meitä varoittaneet,
169 meistä olisi varmasti tullut Jumalan vilpittömiä palvelijoita.»
170 Mutta kun he nyt jäävät epäuskoonsa, niin saavat kokea sen seuraukset.
171 Onhan Meidän varma sanamme jo julistettu palvelijoillemme, lähettiläille,
172 heitä totisesti tulemme auttamaan,
173 ja varmasti Meidän sotajoukkomme on voitokas.
174 Tästä syystä käänny pois heistä joksikin aikaa.
175 Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavat nähdä.
176 Vai tahtoisivatko he vielä jouduttaakin Meidän kuritustamme
177 Mutta kun se kerran heitä kohtaa, niin ankea on aamu silloin heille, joita niin varoitettiin.
178 Käänny siis pois heistä ajaksi.
179 Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavat nähdä.
180 Ylistys olkoon Herrallenne, kunnian Kuninkaalle, joka on yläpuolella kaiken, mitä he Hänestä väittävät.
181 Ja rauha olkoon sananjulistajille.
182 Ja kaikki kunnia kuuluu Jumalalle, maailmojen valtiaalle.